Mitä koneromantiikka oikein on? Olisiko se tätä: nautintoa ja harrastuneisuutta konevoimalla kulkevasta ajopelistä?
Se on kaikkea sellaista subjektiivista tunnetta, mitä saa nautintoa ropatessa ja fiksatessa ajopeliä. Se on ajamista ja reissaamista. Tai historiallista perehtyneisyyttä ja kiintymystä tavalla tai toisella ajamiseen ja ajokkiin. Oli se sitten klassikko, työjuhta tai kansanauto.
"Ostohaluun riitti yksi näkeminen yhdessä hetkessä. Olin nimittäin nähnyt Hellaksen Autosarja -purkkakuvassa Studebaker Avantin jo pikkupoikana, ja siinä esiteltiin auto, joka kulki 270 km/h. Jokainen pikkupoika tunsi Avantin kuvasta, mutta ei tietenkään koskaan nähnyt sitä livenä. Jo pelkkä purkkakuva oli haluttu."
(Leo Belik autostaan, Harry Kuurion artikkelissa Tähtiin kirjoitettu, Tuulilasi 8/2023)
 |
| "Belikki ja Bakkeri" vetävät puoleensa, koneromantiikan voima (Leo Belik ja Studebaker) |
Ajaminen varsinkin vanhalla ajopelillä, se käy jo seikkailusta. Ja varsinkin tämä; matkata Pekingistä Pariisin!
"The legendary Peking to Paris Motor Challenge returns in 2024 and 2025.
Starting in Peking in May 2024 finishing in Paris five weeks later, the 100 entrants will cross 9 countries and 8 time zones as they tackle remote desert, forest and mountain tracks all against the clock. From the deserts of China to the Mongolian Gobi and onto the hidden wilderness of Kazakhstan, the crews will spend many nights under canvas."
(www.facebook.com/heroerarally)
 |
| Edelliskerralla Pariisin matkaajat piipahtivat Suomessakin (Jaguar Hyvinkään Sveitsissä vuonna 2019) |
Mahtipontinen määritys koneromantiikasta on futuristinen ja 100 vuoden takaa.
Koneromantiikka eli futuristissävyinen koneiden ihailu oli Suomessa 1920-luvun lopussa tyypillistä monille tulenkantajien kirjallisuusryhmän jäsenille. Tärkeimpiä koneromantiikan edustajia olivat Olavi Paavolainen, Mika Waltari ja Arvi Kivimaa. Koneromantikot kokivat tekniikan ja koneet vapauttavana, globaalina ja ihmiskuntaa yhdistävänä uudistavana voimana. Ihannoidut koneet eivät olleet tehtaiden koneita, vaan dynaamisia, matkustamiseen ja vapaa-aikaan liittyviä, kuten auto, juna ja lentokone.
Moottorimediakin osaa hehkuttaa.
Nykyisin tällainen polttomoottori-nautiskelu alkaa olla eilispäivän muistoja - tässä fiilistelyä V-8-moottorisen Rover Vitessen tapaan.
"The Rover Vitesse is, overall, a fine multi-purpose machine and a driver´s car in every sense. Torquey, and ultimately very powerful with no economy penalties as such, the car´s able roadholding and tremendous stopping power will endear it to the enthustiast as much as its racy looks while its luggage capacity...make it double as a capacious family car or businessman´s workhorse."
(Rover´s executive jet, Marcus Pye, Austin Rover in Motor Sport (supplement), Autosport 14.7.1983)
Kiinnostavaa on myös nykyisin tutustua uuteen teknologiaan ja käyttövoimiin - kuten sähköön. Huomispäivän koneromantiikkaa?
 |
| Sähköllä liikenteeseen BYD Hanin tapaan |
Ajaminen on tärkeää. Ja kaikki mitä liittyy kulttuuriin ja historiaan.
 |
| Joskus ihan vaan, kun on mahdollisuus kokeilla eri ajopelejä, sitä nautiskelee ajamisesta |
 |
| Harrasteautoa voi käyttää myös moottoriradalla, tunteakseen suorituskyvyn ja ajo-ominaisuudet - sekä nautinnon... |
 |
| Koneromantikkoa kiinnostavat taustat, historia ja perehtyminen menneisyyteen |
Matkustaminen liittyi olennaisena osana koneromantiikkaan ja modernin kaupunkielämän tavoitteluun.
Kivennavalta oli Pietariin alle 70 kilometriä. Pietarin läheisyys leimasi Kannaksen ilmapiiriä. Kielet ja kansat elivät rinnakkain, Kannas oli Suomen kansainvälisin paikka.
" Koko tienvarsi oli päivänkukista valkeaa niittypälveikköä, rehevää kasvitarhapenkerikköä ja kirjavaa huvilajonoa. Takana välkkyi meri pienin lainekiikuin. Puiden varjot keräsivät huviloiden ympärille viileyttä, johon lehtiseulojen lomitse putosi vain vähäisiä auringonläikkiä häälyviksi, keltaisiksi kuvioiksi. Akkunat olivat auki. Huvilat elivät ääniensä tunnelmissa."
Unto Seppänen: Juhla meren rannalla)
" Koko tienvarsi oli päivänkukista valkeaa niittypälveikköä, rehevää kasvitarhapenkerikköä ja kirjavaa huvilajonoa. Takana välkkyi meri pienin lainekiikuin. Puiden varjot keräsivät huviloiden ympärille viileyttä, johon lehtiseulojen lomitse putosi vain vähäisiä auringonläikkiä häälyviksi, keltaisiksi kuvioiksi. Akkunat olivat auki. Huvilat elivät ääniensä tunnelmissa."
Unto Seppänen: Juhla meren rannalla)
 |
| Ajaminen on hauskaa ja terapeuttista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti