Ennenkin mentiin - eikä meinattu.

Tie vie, sehän tiedetään sanontana - ja käytännössäkin. Tie vie siis jonnekin. Alkaen jostakin. Tie vie perille. Ennenkin mentiin - eikä meinattu. Mystiset moottorimarssijat matkasivat kuin road trip -aatteen oppikirjasta.

Elämä on huviajelu, joten miksipä ei - lähteä ja kokea ajajan ehdoilla ajamisen nautintoa erityisellä tiellä, tieosuudella tai reitillä?

Ennen oli paremmin? Ainakin pioneerihenki oli syvempää - nythän autoilu on jokapäiväistynyt. Toisaalta maailma on muuttunut - esimerkiksi klassisen Petsamon tai Neuvostoliiton matkailu on historiaa. Mahdotonta kokea enää...

      Auto Petsamon Kolttakönkäälle johtavalla maantiellä 

                   (Otso Pietinen 1939, Museovirasto)

Lapin reissu autolla. Nykyisin, kun vähän kun varautuu, niin sehän on helpohkoa. Sähköautollakin.

Ennen oli ennen. Petsamon matka ei ollut pala kakkua pelkästään mittasuhteiden valossa. Eikä ajassa; 1930-luvulla tai välirauhan aikana.

Kuvateksti ja ingressi Peerlessillä Petsamoon Mobilisti Seniorin kuvatekstistä:

"Jäämeren rannikko tuli maanteitse muun Suomen yhteyteen, kun 517 kilometrin mittainen tie Rovaniemeltä Petsamoon valmistui syksyllä 1929. Ajomatka Petsamonvuonolle vaati kestävyyttä sekä autoilta että turisteilta, mutta matkasuoritus oli vaivan arvoinen."

"Kilometripylväs näyttää, että Rovaniemelle on matkaa 415 km."

Peerlessillä Petsamoon, Vesa Pynnöniemi (Mobilisti Senior 3/2024)

Entä miten onnistui lähteä 100 vuotta sitten Hämeenlinnasta Pietarsaareen ja takaisin?
Mielenkiintoinen reissu on kiertää lenkki eli matkalta palataan toista kautta. Ei ollut leppoisaa kotimaanmatkailu tuolloin vuonna 1924 - road trip oli kokemus-, seikkailu- ja selviytymismatkailu. Miesjoukko lähti matkaan Hämeenlinnasta 29.7.1924 kahdella autolla (Opel ja Benz) Pietarsaareen ja takaisin. Ei ihan päivän reissu. Ja korjaustoimenpiteittä ei selvitty tuolloin... 

Vaikuttava ryhmä lähti matkaan kahdella autolla
(Mika Jaakkola, Hämäläisherrojen autoretki (Mobilisti Senior 4/2024)

"Sata vuotta sitten autonkuljettajalta vaadittiin muitakin taitoja, kuin B-luokan ajokortti, joten akselin irrottaminen paikan päällä ja sen oikaiseminen mukana olleilla työkaluilla mekaanikko Yrjö Suhosen avustuksella, sujui muitta mutkitta."

(Mika Jaakkola, Hämäläisherrojen autoretki (Mobilisti Senior 4/2024)

Hämeenlinna-Tampere-Pietarsaari-Pori-Hämeenlinna (Mobilisti Senior 4/2024)

Vaikka reissulla korjattiinkin kalustoa, pääsivät matkalaiset jo 3.8. kotiin Hämeeseen! (Mobilisti Senior 4/2024)

1990-luvulle tultaessa ja Neuvostoliiton lakattua olemasta, Karjalan matkoille löytyi kysyntää myös autoillen. Pikku hiljaa tieolot paranivat, joten matkailu oli enemmänkin seikkailu turvallisuuden kannalta.

         Entinen matkakoti Karjala Sortavalassa n. 1990-luvun alussa (Pohjois-Karjalan museo)

Mutta aiemmin... Lähteä nyt Jaltalla pitkälle road tripille. Se on kysynyt kanttia - Neuvostoaikana ja vielä omatoimimatkana. Näin tapahtui talvella 1966. Lainaukset ao. artikkelista.

"Ukraina ja sen mukana Krimillä sijaitseva Jalta oli pitkään osa Neuvostoliittoa. Epäluuloisen suurvallan alueella eivät ulkomaalaiset autoilleet, tai ainakaan helpolla ei lupia omatoimimatkailuun saanut. "

"Jaltojen pitämä 70 kilometrin matkanopeus herätti suurta huomiota. Eräskin hitaasti ajaneen kuorma-auton kuljettaja avasi vauhdissa oven, piti jalkaa kaasulla, nousi ulos astinlaudalle ja teki ristinmerkin nähdessään autojemme lähestyvän."

"Lumi on muuttunut rännäksi, huuhtelulaite tukkeutui ja ja pyyhkimet repeilivät. Turha turismi ja tutkimusvietti tuupertui taisteluun yhä voimistuvaa väsymystä vastaan."

Jaltalla Jaltalle, Janne Halmkrona (Mobilisti Senior 2/2024)

Kaukaiset paikat kiehtovat kotiseutuja enemmän...nykyäänkin.

Lisää samasta aiheesta:

Destinaatiokuski - Matkan alusta loppuun: Entisaikain kohdematkailu oli perin juurin muotokieleltään ylevää.