Siirtoajossakin saa selkoa autosta ja sen ominaisuuksista.

Mitä pitempi matka on kyseessä, saa selville siirrettävän auton ominaisuuksista yhtä ja toista. Talvi kertoo omaa tarinaansa.

"Siirtoajo on lisääntyvä ajamisen ja automatkailun muoto. Se on suorastaan uutta nykyajan autoilukulttuuria. Arjesta irti - niinhän sanotaan. Siirtoajo voi olla hauska ja vaativakin seikkailu. Varsinkin jos et tiedä minkä kuntoista autoa lähdet siirtämään. Lähtökohta on tietysti se, että siirrettävän kulkupelin pitää täyttää liikennekelpoisuuden vaatimukset."

(Destinaatiokuski)

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/08/sita-siirtoajon-tunnelmaa.html

Kona matkan alkupäässä - vielä puhtaana

    

            Tuli siirtoajettua Kanta-Hämeestä Satakunnan suuntaan pari vuotta vanha ja vähän ajettu Hyundai Kona Hybrid. Reissussa sai muodostettua kuvan autosta ja sen ominaispiirteistä.

Talvikeli oli tullut. Alkupäästä loskaisena, ja Nokialta muuttuneena talvisemmaksi. Talvi on hyvä vuodenaika saada selville nykyajan rasitteet - nuo varoittimet ja muut itsestään selvät asiat.

"Autossa oli väkevä holhousmentaliteetti. Kaksi kertaa se ehdotti kahvitaukoa. Ensimmäisellä kerralla oli kahvimuki kädessäni! Pidin kyllä taukoja, ja aina kun lähdin, en saanut kaistavahtia pois. Ilmeisesti se pitää poistaa auton ollessa paikoillaan. Kun valtatie 11:llä oli luminen valli keskellä, tempaisi auto äkisti pariin otteeseen vasempaan. Muutoinkin vahti teki ajosta stressaavaa. Tutka meni alkupäässä loskaantuessaan pois päältä, niin varoitusta tuli toisensa perään. Katseesta huomautettiin. Nopeudet näytettiin usein väärin. Kesäteränopeuksia tuli niin 120 kuin 100 km/h, vaikka talvirajoitukset olivat voimassa. Kerran oli näytössä 90 km/h..."                                            (Destinaatiokuski)

Niin kesä- kuin talvinopeusrajoitukset samaan aikaan taulussa

Hyundain korealainen ergonomia tuli esiin hassulla tavalla, kun ohjauspyörän takaa ei näe oikealla puolella vaihteenvalitsinta tai start/stop-nappia. Varsinkin ohjauksen ollessa hieman kääntyneenä oikealle, ei näe mitään. 

Tästä kulmasta vaihteenvalitsin ja start/stop näkyvät - vaan ei oikein kuljettajan puolelta

"Auto on aivan mainio ajettava. Hyvillä nastarenkailla pitoa riitti. Matkantekoon riittää voima, auton luonteen ollessa kuitenkin leppoisaan etenemiseen tehty. Jostain syytä radiokanavat eivät oikein kuuluneet puhtaasti. Autosta nousun kulma ja oven lyhyys istuimen takaosan kohdalla johtivat pari kertaa liukasteluun autosta noustessa. SUV-autoissa tämä on turvallisempaa... Ohjauspyörän lapoja käytettäessä ei tiennyt mikä nopeusalue on käytössä. Ei normaali-D-asentokaan niitä myöskään näyttänyt." 

(Destinaatiokuski)

Etuovi on kapea - nousukulma autosta tahtoo tehdä kuljettajalle tepposet noustessa liukkaalla pinnalla

"Jotenkin vaan ajo ei ollut niin nautinnollista, kun autoilun ymmärrän. Härpäkkeiden ja piippausten takia ajoon ei voinut täysin keskittyä. Rentous puuttui. Vanhassa vara parempi, autoilun ydin katoaa mielestäni näillä neuvonta-avustimilla. Haluan karttaa piipitysvuosimalleja. Pitääkö palata vanhoihin hyviin aikoihin eli hankkia autoiluun ja sen nautinnollisuuteen soveltuva ajopeli?" (Destinaatiokuski)

Autot nykyisin tarkkailevat, piipittävät ja saivartelevat

Onko siirtoajaminen uusi juttu? Mistä se on lähtöisin? Pitkien etäisyyksien maasta eli Amerikasta on muu maailma ammentanut siirtokulttuuria. On Suomessakin aikoinaan tuotu esimerkiksi Hangon satama-alueelta diilereille autoja siirtoajamisen tavoin eli siirtokuljettajien ajamina. 1960-luvulla tämä oli normaalia tointa, mutta kehityshän kehittyy. Siirryttiin autonkuljetusautoihin.

Maailman sivu on ollut pysäköinti- ja oheispalveluja pysäköinnissä. Amerikkalaiset elokuvat ovat täynnä pysäköintiavustajia.

Tässä kohtaa ajajan kannalta näytti mukavalta,
saisi ajaa höyrylaivaan - vaan valet tuli ja hoiti sen...
(Destinaatiokuski vuonna 2003, Ludington, MI, S.S. Badger)

Siirtoajaminen on mukavaa, hauskaa ja täyttää hyvin ajatuksen destinaatiomatkailun perusideasta. Siirrytään kohteeseen, jopa lyhyellä aikataululla. Kun on kokenut kuljettaja, ja haluaa ajaa, niin mikäpä siinä.

Ajamisen ja liikennekulttuurin tärkeydestä.

Ajassamme on paineita kehittää liikennettä monipuolisesti; teiden kuntoa, kulun jouheutta, turvallisuutta ja ajokulttuuria.

Liikenneturvallisuus on iso kysymysmerkki. Siksi, että ajotavat sekä ajokulttuurit ovat hyvinkin värikästä toimintaa – ihan joka paikassa ja päivittäin. Ajokoulutuksen nopea läpäiseminen ajokorttia ajettaessa tärkeämpi asia kuin turvallinen ajaminen. Jos nyt ainakin osalla on näin...

Liikenteessä pitäisi saavuttaa nolla tieliikennekuolemaa... Miten?

"Liikenneturvallisuus on meillä kehittynyt vuosikymmenien aikana erinomaisesti. mutta olemme vielä kaukana tavoitteesta. Tieliikennekuolemien määrät ovat puolittuneet viimeisen 20 vuoden aikana ja kuolemien määrä on ollut jo kolmena vuotena peräkkäin alle 200.
Yksikin kuolema on silti liikaa. Karu fakta on, että liikenneturvallisuuden parantaminen on hidastunut 2010-luvun jälkipuolella ja olemme edelleen selvästi jäljessä esimerkiksi Norjasta ja Ruotsista.
On selvää, että nollavisiota ei saavuteta, ellei monia asioita tehdä nykyistä vaikuttavammin ja enemmän faktoihin perustuen. Kun politiikka tulee mukaan kuvioihin, oli sitten kyse taloudesta tai turvallisuudesta, tulee liikaa hairahduksia faktojen polulta. Nollavision saavuttaminen riippuu meistä, kyvystämme hyödyntää tietoa ja kyvystämme tehdä yhteistyötä."                   (liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne)                                                   Nollan liikennekuoleman tavoite saavutetaan tiedolla - Liikenne- ja viestintäministeriö

Opetuslupa on tuonut opetukseen paljon luovaa toimintaa

Mitä nollavisio rajaa pois? Rajaako käytännössä mitään? Aina on vaara joutua onnettomuuksiin...

Jos, ikäkuljettajien kasvavasta määrästäkin johtuen, oletettavasti lisääntyvät sairauskohtaukset ajon aikana tai itsemurhakandidaattien riskit otetaan pois, mitä jää?

Ei olla tämän jälkeen vielä nollassa. Pitäisi saada ajotaito, ajotapa ja ajokulttuuri yhtenäisemmäksi eli turvallisemmaksi - ja paljon.

Nolla tai jotain muuta.

Liikenne on nykyisin hyvin värikästä monella tavalla

Aikoinaan ajateltiin näinkin.

"Liikennepsykologian kannalta on olennaista, miten ihmisten väliset erot vaikuttavat liikennekäyttäytymiseen ja nimenomaan liikenneturvallisuuteen.

Ajokortin yleistyessä sen saamisesta on tullut lähes kansalaisvelvollisuus, johon ei haluta suuria rajoituksia. Jalankulkijana, polkupyöräilijänä tai mopoilijana joutuvat kaikki liikenteen piiriin.

Liikennettä ei voida siten rajoittaa joihinkin ihmisryhmiin, vaan koko inhimillisten hajontojen laajuus on mukana."

(Liikennepsykologia, Sauli Häkkinen – Juha Luoma, Otatieto 1990)

Vaikka on ajaminen vaikeutunut, niin liikennepeliin on päästävä pelaamaan...

"Nämä hajontojen laajentamiset ovat juuri se syy, miksi nolla on kaukana. Se on silti tavoiteltava numero. Visio on unelma. Se on myös päämäärä. Tuo väli unelmasta päämäärän on kurottava umpeen. Se on, kuten sanottua, hyvinkin hajanaiseksi ja värikkääksi muodostunut välitila."

Ajokoutsi ja Destinaatiokuski Timo Nousiainen)

Onko ajaminen talvella helpottunut vai vaikeutunut?

"Liikenne on yhteisöllistä tekemistä. Tai ainakin niin pitäisi olla. Mistä johtuu, että on siirrytty enemmänkin yksilölliseen ja itsekkääseen tekemiseen?"

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/07/liikenneruletti-ajonautinnon-tiella.html

Pitää muistaa itsekin ajaa, vaikka dataa holhousta pukkaa - kiitos kaikenlaisten ajoavustimien

Then came Mörö.

Mörö. Antti Mörö. Mr. Mercedes. Mörön Antti. Antti...

Moni hänet tuntee, onhan tämä ollut lukuisissa taksi- ja autokauppa- sekä VIP-kuvoissa mukana vuosikymmeniä. 

Korjaan, Mercedes-Benz-kuvioissa...

Ilkka Partanen toimitti hiljan Mäntästä Mersulla maailmalle -kirjan, joka kertoo Antti Mörön uskomattomasta matkasta - elämäntyöstä yhden automerkin parissa. Mercedes-Benz-brändi kaupallisessa ja yhteistyömielessä on maahantuojan, Vehon, kautta henkilöitynyt häneen ihmissuhdeverkostonsa ja kenttätyökokemuksensa johdosta. 

Kirja paljastaa hänen filosofiansa, jossa jokainen asiakas on tärkeä riippumatta autojen määrästä. Toinen merkittävä seikka on se, että hän ei ole koskaan tuputtanut merkkiä, vaan jos toinen osapuoli on osoittanut kiinnostuksensa, on hän antanut kaiken tukensa ja tietopohjansa kaupan edistämiseen. 

Mäntästä Mersulla maailmalle - Antti Mörön uskomaton matka -kirja (kuva Helena Mörö)

Vähän taustaa Vehon Taksiralleihin, joissa myöhemmin Mörökin kunnostautui vetäjän ja viihdyttäjän roolissa. Neuvostoliittolainen Volga oli 1960-luvun alkupuolella johtava "pirssiautojen" merkki Suomessa. Tuonnin vapautuessa oli saatavilla enemmän länsimerkkejä. Veho tähtäsi ja onnistukin nousemaan ykkösmerkiksi taksiautoissa. Tämä tapahtui pari vuosikymmentä ennen Mörön tuloa Vehon palvelukseen kenttäpäälliköksi vuonna 1987. 

Suomalaiset taksiyrittäjät ajavat Mercedes-Benz-taksinsa Stuttgartin autotehtaalta Suomeen - Ensimmäiseen Vehon Taksiralli käynnistyi 19.5.1964 - Vuotta myöhemmin haettiin 60 autoa lisää
(Atte Matilainen 1964, Museovirasto) (Ei kirjan kuvitusta)

"Hän on ollut paitsi kymmenien Taksirallien vetäjä, mutta järjestänyt lisäksi todella paljon erilaisia suurasiakasmatkoja. Hän on isännöinyt myös muiden kuin Vehon Saksaan järjestämiä matkoja yksinkertaisesti siitä syystä, että hänen verkostonsa Saksassa ovat olleet poikkeuksellisen vahvat. 

Taksiralleissa Antti tunnettiin legendaarisena kurinpitäjänä. Kovin moni rallissa joskus mukana ollut tuskin myöhästyi sovituista ajoista toista kertaa."                (Mäntästä Mersulla maailmalle - Antti Mörön uskomaton matka, Ilkka Partanen, Smartisti Osuuskunta 2025)

Kirjan kuvitusta
(Mäntästä Mersulla maailmalle - Antti Mörön uskomaton matka, Ilkka Partanen,
Smartisti Osuuskunta 2025)

Ensimmäiseen Taksiralliinsa Antti osallistui asiakasroolissa vuonna 1972. Veholle tullessaan 1987 Mörö kävi Taksiralleissa vähintään 1-2 kertaa vuodessa. Tästä kenttäpäällikköajasta on syntynyt legenda. Volvo oli saavuttamassa "kuutosdieselillään" taksien markkinajohtajaa. 

"Antti Mörö tuli Vehoon ja myi (taksiyrittäjille) Pohjanmaan täyteen Mersuja."

(elävä legenda/tarina, mukaillut Timo Nousiainen)

Matkat jatkuivat - ja Antin mielestä "maailma tarvitsi lisää esikuvia." Suhdeverkosto ja PR vain jatkoivat vuosien saatossa kasvuaan.

Sitä aina reissussa sattuu ja tapahtuu. Tässä yksi kirjan stooreista. Juha Kankkusen ja Keke Rosbergin kanssa  Antti Mörö suunnittelivat ajokoulutusta Levillä. Illan päätteeksi he piipahtivat Hullussa Porossa. Nuori tyttö tuli ostamaan juomaa baaritiskille. Kankkunen oli lähtenyt jonkun kanssa tanssimaan, Mörö meni samaan aikaan käymään miesten huoneessa. Keke jäi tiskille, ja totesi Antille tämän tultua takaisin jonkun kuvanneen paikalla. Tilanteesta tuli Seiskan lööppi "Keken pettäessä vaimoaan Lapissa"...

                                                                 Kirjan kuvitusta emt teos

"Tässä ajassa on mukava lukea sellaista kirjaa, joka avaa "tavallisen ihmisen" mukaansa tempaavaa ainutkertaista ja yritteliästä tarinaa. Kirja kuljettaa mukanaan tehdaskaupungin muistoihin, joita olen kokenut mänttäläislähtöisenä itsekin. 

Aivan liikaa on markkinoilla entisten rikollisten ja pyrkyripoliitikkojen "pintaliitoteoksia". Tämä Antti Mörön tarina on hyvä kuvaus siitä, miten kovalla ja antaumuksellisella työllä, sisukkuudella sekä avoimella mielellä pääsee vaikka minne. Ei todellakaan mitään pyrkyryyttä, vaan ihmissuhteita luovaa ja jalkautuvaa myyntityötä..."

(Destinaatiokuski)

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn Mersun? Ei kun uuden!

Kirjan jälkikirjoituksessa Ilkka Partanen toteaa  myyneen reilut 50.000 Mercedestä taksikäyttöön ja kaikki muut päälle, luku kasvaa n. 100.000 autoon.

---

Antti Mörö oppi tuntemaan monia tähtiä työnsä puolesta. Esimerkiksi Kirkaan hän tutustui Taksirallien viihdekuvioissa.

6.10.2025 oli mielenkiintoinen Helsingin Sanomien netti-juttu, jossa liikenneopettaja Arto Grönroos muistelee Kirkaa. Olivat vuonna 2005 ajoharjoittelemassa Mercedes-Benzeillä nyt jo 25 vuotta täyttävällä Harviala Icerange -peltojääradalla, jossa itsekin nykyisin koulutan autoilijoita. Mörökin mainittiin kuvatekstissä (joskin hän ei ole kuvassa, varmistettuani häneltä myös tämän).

"Kirka talviajokoulussa ystävänsä Antti Mörön kyydissä vuonna 2005. Takapenkillä Paula Nummela.
Kirka nähtiin ratin takana vuonna 2005 Hämeenlinnassa järjestetyssä talviajokoulussa. ”Kirka ajoi kuin vanha tekijä siellä. Hän veti niin kuin olisi ikänsä ajanut. Kirka oli ihan paras.”                                  

(Liikenneopettaja Arto Grönroos.)

Kirill "Kirka" Babitzin osasi ajaa hyvin, vaikkei hänellä ollut ajokorttia | HS.fi

---

Omia muisteluitani ja yhtymäkohtia Mörön Anttiin, kuten häntä olen oppinut kutsumaan. 

1. Kymmenvuotiaana v. 1977 vietin koko kesäloman päiväajan Matti Majaniemen "perheessä" Mäntän Rusinniemessä Tuppiniemenkadulla. Matin vanhempien tuttu oli Antti. Kerran hän tuli Mersulla pihaan ja näytti valokuvia Pohjois-Amerikan matkaltaan (Kanada, varmaankin). Oli se kova mies jo tuolloin...taisi Mersukin olla 300 D... Olikohan se myöhemmin rallistakin tuttu -  Kyösti Hämäläisen käskyttämä väriltään valkoinen (rek.nro HHR-777)?

2. Kirjassa mainitaan Antin olleen "hyvin kuuluisa" siinä mielessä, että kysymys ei ollut siitä miten hän pärjää koulussa, vaan miten koulu pärjää Antin kanssa. Joskus lukioajaltani (1980-luvun alku) muistan, kun oli koulullamme jokin vanhojen "starojen" muistelutilalaisuus. Oli kutsuttu vanhoja mänttäläisiä. Tiesin Mörön ja nuoruusajan mänttäläisen ystävänsä Klaus Thomassonin tulevan. Olin varta vasten takaovella näitä arvovieraita sisään päästämässä. Esittäydyin ja totesin meillä olevan yhteistä "äitini". Ykskantaan tuumaisivat, että toivottavasti ei äidilleni jäänyt opettaja-ajalta traumoja, kun se suomen kielen kielioppi ei tainnut oikein tarttua päähän..

3. Minut valittiin v. 1990 yhdeksi kolmesta vakinaisesta (puhelimella haastatelluita tekeväksi) tutkimushaastattelijaksi Taloustutkimus Oy:öön Susitielle, Helsingin Herttoniemeen. Kerran talon tutkijoilta tuli pöydälle Vehon tutkimus, jossa soiteltiin lähinnä Saksasta ohi Vehon tuotuja kevytveroisempien ammattikäyttöön tarkoitettujen Mersujen omistajia läpi. Yksi kysymys oli: "mitä mieltä asiakkaat ovat olleet autosta/kyydistä". Osan kohdalla oli haasteellista vastata tuohon... 

Minähän tiesin Mörön Antin olevan Veholla. Soitin suoraan hänelle, että yksi kysymys on hassu ja mahdoton vastata. Ohitin siis talon tutkijat, kun tiesin Antin olevan toiminnan mies, jos täytyy oikaista kysymys nopeasti. 

Ei haitannut suora kontakti toimeksiantajaan omaa haastattelijan uraani kohtaan... Päinvastoin. Kun olin kaiken lisäksi ajokortillinen ja enkä pelännyt pk-seudun liikennettä, sain toteuttaa kyselyitä, viedä ja hakea lomakkeita ympäri Espoota ja Sipoota myöten... 

Ai mikä oli se "hassu kysymys" asiakkaiden palautteesta eli mitä mieltä asiakkaat ovat olleet autosta/kyydistä? Farmari- eli T-mallin W124-sarjalaisista oli pääosa rekisteröity ruumisautoiksi...

4. Mistä tulee otsikko tähän blogiin? Olin Klaus Bremerin B Yhtiöt Oy:ssä myyntipuolella keväällä 2008, ja pääsin mukaan Arctic Testiin Pudasjärvelle. Pakettiautotestiä tehtiin. 

Kuin aikanaan tv-sarjassa "Then Came Bronson", jostakin hän tuli ja johonkin hän lähti.

Majapaikan parkkiin lipui R-sarjalainen. Se oli kallis ja harvinainen "Amerikan Mersu". Huomasi heti, että nyt on hieno. Kuljettaja oli Mörön Antti, joka antoi kokeilla ilmajousitettua autoa. Ajoin samaa kumpuilevaa tietä, jossa tehtiin pakujen kuvauksia. Kokemus on totisesti jäänyt mieleen.

---

Then came Mörö. Jostakin hän tuli ja johonkin hän lähti. Taas...

Onhan näitä stooreja skrivattu.

On tullut kirjoitettua Destinaatiokuski-blogissani monenlaisista näkökulmista. Aiheet ovat liittyneet moottori- ja autokulttuuriin sekä sen ilmiöihin. Mielenkiintoa on lisännyt oma koneromanttinen suhtautumiseni koneisiin ja laitteisiin. Rakkaus on kestänyt pitkään. Kestää se vieläkin, vaikka autoilu on murroksessa - puhutaan enemmänkin liikkuvuudesta, ja auton käyttö sekä omistaminen muuttuvat. 

Perinnettä ja kulttuuria tulee vaalia. Ainakin olen yrittänyt nostattaa ääntä - rakkaudesta lajiin.

Luovaa brändikontenttia. Koneromanttisesti kertoen lukijalle.

"Luovassa tekemisessä ei ole haittaa elämänkokemuksesta, nenästä, vaistosta ja näkemyksestä. Ihmisten kanssahan sitä toimitaan. Tarinahan näistä aineksista syntyy."
(Timo Nousiainen)

Tarjous, josta ei voinut Chicago Dritissä kieltäytyä...siis Dope-energiajuomasta

Stoorini Chicago Driftistä:                                       https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/05/suomen-chicagon-motorsporttia-chicago.html

Olen pitänyt käyntikriteerinä kohteita, jotka liittyvät matkailuun ja ajamiseen. Kohde on parasta destinaatiomatkailua.

"Ai jai jai räntä lentää. Kuinka räntä voi lentääkään. En tiedä mitään muuta niin masentavaa", lauloivat Freukkarit aikoinaan. Kuinka päästä räntäsateesta kevätfiilikseen? Koneromantiikka on siihen oiva lääke. Road tripiä vaille valmis. Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry kävi tutustumassa ainutlaatuiseen kohteeseen: Classic Garageen Jämsässä. Ei kun mukaan vaan." 

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2023/03/rantasateesta-kevatfiilikseen.html
 

Koneromantiikka on fiilistelyä, taustoitusta ja tarinoita - tässä Veli-Matti Mäkisen suulla Classic Garagessa Jämsässä

Eihän sitä aina mennä suoraan kohteeseen. Sehän juuri tekee arkisestakin reissusta road tripin.

"Mopo meni tässäkin tulevan bikerin tapauksessa myyntiin. Sitten tehtiin valintoja mm. Nettimotosta urakalla. Yhtä lähdettiin katselemaan Vantaan suuntaan. Destinaatiomatka syntyi jo siitäkin, samalla jatkoreissu kohdistui Lohjalle Maailmanlopun Vehkeiden tapahtumaa ihmettelemään."            https://destinaatiokuski.blogspot.com/2023/05/kevarin-hankintamatka-destinaationa.html

Hämeenlinnasta Vantaalta kevaria hakemaan - Lohjan kautta...

Matka voi olla muistojakin.

"Ihan tavallinen matka sunnuntaina 29.1.2023. Autolla matkaten kuuntelemaan mielenkiintoista lentokoneaiheista luentoa Jämsän Halliin Mänttä-Vilppulasta. Mutta hei. Ennen mentiin Mäntästä Kuoreveden Halliin. Tuttu reitti, mutta uusilla nimillä. 
https://destinaatiokuski.blogspot.com/2023/01/destinaatioon-nostalgian-kautta.html

Hallissa on tullut käytyä myös kesällä

Kun et oikein tiedä, mihin olet menossa, syntyy mysteerimatka. 

"Mysteerikohteeseen. Lauantaina 30.9.23 menin poikieni kanssa kohteeseen, josta he eivät tienneet etukäteen mitään. Eivät edes suuntaa mihin Hämeenlinnasta lähtisimme. Samoin olin valinnut ruokailupaikankin. Ei tarvitse pohdiskella kuka haluaa minnekin ja mitä syömään. Tämä on siis todellista mysteerimatkailua destinaatioon.   https://destinaatiokuski.blogspot.com/2023/10/mysteerikohteeseen.html

Ahaa, tänne se mysteerimatka veikin

Automatka alkaa aina alusta ja päättyy kohteeseen. Matkan voi tehdä spontaanisti tai suunnitellen. Destinaatiokuski käy paikoissa, joissa voi vierailla autolla. Tässäpä ytimekkäästi julkaisujeni idea.

Olen myös Facebookissa:

Destinaatiokuski Facebookissa

170. blogikirjoitukseni - automedia inspiroi.

On tullut esiteltyä joitakin printti- tai e-lehtiä blogissani. Tässä on 170. kirjoitukseni, jossa nostan näitä. Lukeminen kannattaa aina, varsinkin mieltymysmedioiden parissa. 

Medioiden kirjo maailmanlaajuisesti saa innostumaan.

"Etelä-Afrikasta tulee mielenkiintoisia e-lehtiä. Ydinsanoma on ajaminen, matkailu ja reissaaminen road trip -hengessä. RoadTrip reissaa tien päällä - kuinkas muuten? Driven on luksusmedia, joskin se sisältää esittelyjä uusista autoista laajalti."                                                                     https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/07/ajettuja-ajoja-driven-ja-tiematkoja.html

Autoista, automatkoista ja fiilistelystä saa medioista kiksejä, ideoita ja rentoutumisen hetken niiden parissa. Kiinnostavat mediasisällöt vievät mukanaan - ei vain somea pelkästään...

RoadTrip jun-Jul 2025

"Mistä tietää koneromantiikan saaneen otteen itsestä? Entä bensalenkkari liikkeelle lähtemisen kutsun? Tai sähkösaapas potkaisun tien päälle? Itselleni se on selvinnyt, kun seuraa perinteistä printtiä."        https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/07/printti-ja-e-lehdet-autoilun-puolesta.html

1990-luku on jo nostalgiaa! (evo 335, July 2025)

"Ajat muuttuvat. Perinteinen printtimedia on muutoksen virrassa. Kirjoitin kahdesta laatulehdestä lokakuussa 2023.  Ruotsalainen Klassiker ei ilmesty enää, englantilainen evo vielä jaksaa porskuttaa."

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/06/koneromantikkojen-klassiker-lehti.html

"Den sista tidningen är tryckt och levererad, men online lever klassiker.nu vidare ett tag till med uppdateringar."                                                                       Det här gäller för prenumeranter | Klassiker

Klassiker heitti printissä pyyhkeen kehään

"Miten käy harrasteautoiljoiden? Katoavatko äänet ajamisesta ja destinaatiomatkailusta? Entä voiko siten bensalenkkari kokea "joy ride" -tunnetta enää ollenkaan? Hei, kyllä voi. Practical Classics kokeili November 2023 -numerossaan autoihin synteettisiä bensiinilaatuja. Autot olivat, Austin 1930-luvulta, Alfa Romeo 1960-luvulta, Triumph 1970-luvulta ja Peugeot 1980- ja 1990-lukujen taitteesta."        https://destinaatiokuski.blogspot.com/2023/11/practical-future-fuel-and-destination.html

Practical Classics Nov 2023

Mediat käyvät hienosti myös juttujen aiheisiin.

Auto Bildin aikakauden päätösmatka New Yorkista Washingtoniin. Dodge Challenger Swinger - viimeinen mahdollisuus Hemi-V8-polttomoottoriin.

"Painan vielä kerran kunnolla kaasupoljinta voidakseni aistia Hemi-V8:n raa´an voiman kaikilla aisteillani. Sitten kaikki on ohitse. Nousen Challengerista. Kaikella on aikansa."

(Hauke Schrieber, toimittaja, Auto Bild)

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2024/01/viimeinen-kuulutus-automatkalle-v8.html

Last call - oikeastiko?

"Printtiautomedia tekee hienoja irtiottoja arjesta road tripien muodossa. Vai olisiko sittenkin niin, että ne ovatkin toimituksille arkipäivää. Jokainen uuden auton koeajo tai vastaava on tiematka sinänsä, mutta erityiskohteet tai matkareitti ovat se juttu - joka nostaa ne road trip -tasolle. Siis irti arjesta..."

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2023/09/automedia-matkustaa-artikkeleissaan.html

"Idea pitää olla, jos aikoo tehdä erityisen ja ehkäpä hyvinkin poikkeuksellisen road tripin. Tekniikan Maailman legendaarinen Pikkuautolla Bangkok-Helsinki -reissu vuonna 1979 on juurikin tällainen. Aika oli erilainen. Liikenne oli erilainen. Miehet olivat yllytyshullumpia kuin nykyisin?
Datsun Cherry - Datsun kestää..."

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/10/vanhat-automatkat-seikkailua-ja.html

Suuri TM-safari: Pikkuautolla Bangkok-Helsinki, Ensio Mikander ja Jarmo Sukava, Tekniikan Maailma 5/1979

Puman jäljillä - autonhankintamatkalla.

Avoin kortti on mukava työmääräin. Autonhankinnassa varsinkin. Toimeksiantona oli etsiä jokin näppärä ja sopivan käytännöllinen auto. Vaihdossa tulisi vähän samankaltainen kulkupeli. Kartoituksessa tuli vastaan Ford-malli. Puma! Tuolla mallilla ajetaan WRC-rallejakin. Kokeillaanpas. Puuman jäljillä, siis.

Yleensä hankintapalvelu antaa puolueetonta asiantuntijanäkemystä auton valintaan. Pitemmälle vietynä saa selville tyyppiviat. Ja vielä pitemmälle vietynä saa huolto- ja ylläpitosuunnitelman. Auton hankintapalvelu kiteytettynä helpottaa auton ostoprosessia, varmistaen luotettavasti ajoneuvon sopivuuden.

https://destinaatiokuski.blogspot.com/2025/10/autonhankintapalvelu-mita-se-on.html

Salmiakin valinta oli hyvinkin temaattinen

                                    Destinaatiokuskin kriteerit ovat aina mukavuus ja ajettavuus. Toimeksiannossa painopiste on ajoneuvon soveltuvuus arkeen ja mahdollinen korjaustarve.

Nyrkkisääntö? Mitä uudempi auto. Tai vähän ajetumpi. Kohtuullisen hyvä resepti. Väliraha puhuttaa tietenkin. Ford Pumaa on saanut Titanium- ja ST-Line -varustetasoilla. ST-Line kävi tutustumiskohteeksi. Tutustumiseen valittiin kevythybridit; mHEV 1,0 EcoBoost -malliset Pumat. Myöskin moottoreissa oli miedompi teho 125 hv.

Kartoitus aloitettu malliston yläpäästä...ST-Line

Valkopippuri Helsingissä (vm. 2022, ajettu 75.000 km, hintapyyntö 19.290 €)

Mustapippuri Lahdessa (vm. 2023, ajettu 30.000, hintapyyntö 20.700 €)

Käytännöllisyys on mallissa hyvä. Tavaratilan lattiakorkeutta voi säätää irrotettavalla levyllä.

Pohjalevyä säätämällä saa lisää syvyyttä tavaratilan lattiaan

"Ohjaamo on käytännöllinen. Ajoasennon saa riittävän mukavaksi. Teho riittää mukavasti, kiihtyvyyttä on liikennevirtaan liittymisessä mukavasti tässä pienempitehoisessakin ST-Line-mallissa. Pippurisuus on kuvaava sana. Auto ei ole mikään GTI, vaan käytännölliseen ja soljuvaan liikkumiseen tehty. Ulkoasussa ST-Linen lokasuojien koristekaaret ovat korinväriset, ja istuimet sekä detaljit luovat premium-vaikutelmaa Titaniumiin nähden. Auto on ketterä, mikä lisää normiarkeen mukavuutta."

(Destinaatiokuski)

Aivan mukava ja käytännöllinen konttori seitsemänportaisella automaatilla

Säädöillä saa hyvän ajoasennon, old school -käsijarru, ihanaa!

Aikuiselle ahtaampi, lapselle tilavampi ovensuu

"Ajajan auto Puma on. Tarve olisikin toimeksiannossa löytää kohde, joka tarjoaa käytännön liikkuvuutta ja tavaratilan monipuolisuutta. Tyyppiviat: onko niitä Pumassa riesaksi asti? Suuria murheita en ole kuullut. Jonkin verran öljyn kulutus on saattanut lisääntyä. Kolmisylinterisissä moottoreissa on ollut muillakin merkeillä tätä. Vaihteistoviiveestä olen kuullut. Ei ollut ainakaan näin uudessa tämän kaltaista ilmiötä. Toisin sanoen, automalli toimisi mukavasti vanhalle SUV-malliselle autolle vaihdokiksi. Enää jääkin välirahaneuvottelut, jos kauppa etenisi."

(Destinaatiokuski)

Jos jatkumoa olisi tässä suhteessa, maistuuko enemmän valko- ja mustapippuri? Ainakin matkasalmiakki puhutteli maullaan...

"Fazerin Puuma-pastillit tuovat ulkonäön pyöreähköllä muodollaan ja pinkillä värillä tunteen karheammasta Pectus-pastillista... Suutuntuma on makeahko, jota purutuntuma säestää suolaisella salmiakin maulla. Ennen nielaisua karkkimaku päällysteestä ja suussa sulavasta salmiakista tuo oivallisen tunteen - onko tämä suolainen vai makea pastilli. Kirpeyttä, keveyttä ja salmiakin syvyyttä."

(Destinaatiokuski)

Puuma kaulapannalla - maku kirpeää, keveää ja syvää salmiakkia

Autot olivat Hedin Automotivesta (Herttoniemi, Helsinki ja Laune, Lahti). Pastillit Fazer Shopista (Metsäkangas, Lahti).

Ei tippa tapa, eikä maineeseen huku.

Tipparellu (Renault 4) oli aikansa legenda (1961-1992). Kulutuksen pienuutta korostettiin sloganilla "Vain tippa bensaa". Siitä lempinimi juonsikin juurensa Suomessa. 

Nyt "R4" tulee uudestaan "4-etekkinä". Sähköisenä ja mukavasti vanhaa kunnioittaen muodoiltaan, ja mikä parasta niin myös hengeltään. 

Renault 4 E-Tech

Onhan tämä "4-etekki" mainio ajoltaan, mukavuudeltaan ja kolmella ajomoodilla saa urheilullisenkin menevyyden aikaan. Tätä ei vanhassa mallissa koskaan ollutkaan...

"Lyhyessä koeajossa Eco-asento on lähinnä vanhaa tippaa, (suhteutettuna) leppoisaa ja letkeää. Comfort tuo ranskalaista mukavuutta sekä pehmeyttä lisää, ja Hämeenlinnassa nupukivillä ja routaheitoissa auto menee mukavan äänettömästi. Sport-asento nyökkii ja on kovahko kaupungissa, mutta kun mennään lähialueen pikkuteillä mutkiin, on meno mukavan sporttista tiukassakin käännössä. Ei heilu, ei. Pysyy alusta tanassa, ja ohjaus on tarkka." (Destinaatiokuski)

Mukavuus on ominta Rellua, kun Comfort-asennolla ajaa

Ennen oli ennen, ja nyt on nyt

Kun sähköllä mennään, range on tärkeä muuttuja. Koeajossa oli Renault 4 E-Tech electric 150 hv comfort range techno (taas näitä pitkiä nimihirviöitä...). WLTP-range on valmistajan mukaan 407 km.*

"Auto oli latauksessa - ja näytti täyttä. Oliko ihan täynnä? Alle 300 km oli alussa, näyttäen täyttä. Koeajossa noin tunnin pyrähdyksessä autossa käytännön range kuormittaessa, testatessa ja kitkarenkailla tuntui vievän virtaa vähän. Tosin auto oli jonkin verran kuvauksissa paikoillaan. Noin 250 km oli vielä jäljellä palatessa. 

Niin tai näin, auto tuntuu elämäntapa-autolta, jolloin tärkeää onkin ajaminen ja siitä nauttiminen. Tuskin tulee tällaisella ajettua jatkuvasti kovaa. Ja luultavasti yhtenäiset matkat eivät ole pitkiä, vaikka auton potentiaali riittäisikin. Näin ollen lataamisen optimointi on hyvä pitää mielessä liikkuessa. Vaikea verrata nykyisin kulutusta, kun sähköautot kiihtyvät hurjasti ja niin paljon riippuu ajotavasta. Vaihtamista ja sen optimointia kun ei ole. Paljon riippuukin siitä, miten kuljettaja mukailee "vanhan ajan optimaalista vaihtamiskohtaa", kun sähköautolla ajaa."                                                                               (Destinaatiokuski)

Vanhan Tipparellun akseliväli oli 2,42 metriä, nyt se on 2,62 

Kiva Rellun ominaisuus on navi näkökentässä

Auto on kuvauksellinen joka kulmasta - persoonallinen muoto korostuu

"Rellu riittää perheautoksi hyvin. Itse voisin kuvitella "4-etekkiä" työajoihin Hämeenlinnasta 100 km:n säteellä aivan toimivaksi työmatka-autoksi. Hinnat ovat n. 30.000-39.000 euron välillä. Koeajoauton hintalappu oli n. 36.000 euroa. Hankintatapa lienee tärkeässä roolissa. Mitähän maksaisi, jos olisi polttomoottori? Alle 30.000...?"                                                            (Destinaatiokuski)

"Kuljettajan istuin olisi voinut olla pehmeämpi. Ajoasento istuimen säädöillä ei ollut aivan niin mukava, kun olisin odottanut. Sähköisen käsijarrun sijoitus tuntui hankalalta muotoillun liepeen katveessa. Täytyyhän sitä olla vähän "ranskalaista ergonomiaa". Auton sisäkatto oli hauskasti "huopamainen". (Destinaatiokuski)

Käsijarrun sijoitus on hankalahko, ollen keskikonsolissa muotoillun liepeen katveessa

"Kokonaisuus on kiva. Auto on hauskan ja nostalgisen oloinen niin paljon, kun vain voi nykyaikana olla. Renaultilla ei 4- ja 5-malleilla ole uskottavuusongelmaa nykyajassa. Päinvastoin onnistuminen on maailmanlaajuisesti huippua. Tarina ja nostalgia komppaavat varmasti myyntiä. Renault 4 vai 5? Kummankin tekninen konstruktio on sama, mutta muoto on eri. 1960-luvulla syntyneenä kallistun 4-mallin puoleen. 1970-luvulla syntyneet valitkoot 5:en. 4-mallin nettisivut ovat onnistuneet. Monipuolisuus, retrohenki ja auton ominaisuuksien kuvaus ovat todella hyvin onnistuneet."                                                            (Destinaatiokuski)

Vanhassa vara parempi? Maine ja valmistusvuosimäärät ainakin...  www.renault.fi/henkiloautot/r4/ Renault 4 E-Tech electric

Ilme on tuttu, moottori ei

Siirrytäänkö "Vain tippa bensaa" -sloganista  päivitettyyn "Vain milliampeeri sähkövirtaa"? Aika näyttää.

Lisäinfoa:

"Lempinimi symboloi aikoinaan sitä, että pieni auto kulutti vain tipan bensiiniä. Nyt kun uusi nelonen liikkuu sähköllä, lienee oikeutettua kutsua sitä tipattomaksi Relluksi."                                                                                 Koeajo: Renault 4 E-Tech Electric – ”Tipaton Rellu” on sisarmalliaan monipuolisempi

(Valmistajat mainitsevat aina spekulatiivinen perustelun teoreettiselle kulutukselle, tässä Renaultin teksti)

* Ilmoitetut kulutus- ja ajomatkalukemat ovat uuden WLTP-testin mukaisia tuloksia. Lukemat ovat painatushetkellä saatavilla olevien tyypitys- ja ennakkotietojen mukaisia. Varustelutasojen vakio- ja lisävarusteet vaikuttavat lukemiin, erityisesti vanteiden sekä renkaiden osalta. Ilmoitetut WLTP-lukemat ovat parhaimman tuloksen antavan version ja varustelun mukaiset (ei välttämättä saatavilla Suomessa). Lukemat vahvistuvat autoyksilökohtaisesti. WLTP-testi on uusi standardi autojen kulutuksen mittaamiseen. Laboratorio-olosuhteissa toteutetun testin tarkoituksena on antaa vertailukelpoisia tuloksia eri autonvalmistajien automallien välillä. Auton normaalikäytön kulutukseen ja ajomatkaan vaikuttavat lukuisat seikat, mm. ajonopeus, ajo-olosuhteet, lämpötilat, auton varustelu ja kuljettajan ajotapa eikä WLTP-testi huomioi kaikkia muuttujia. WLTP-testin arvoja pidä käsittää odotettavissa oleviksi arvoiksi. Sähköauton kohdalla ulkoilman lämpötila ja matkustamon lämmitys tai jäähdytys vaikuttaa selkeämmin energiankulutukseen ja ajomatkaan. Ajoakun kapasitetti pienenee ikääntymisen ja käytön myötä, joka vaikuttaa sähköajoon ja saavutettaviin ajomatkalukemiin. Lämpötilat vaikuttavat akun suorituskykyyn niin latauksen kuin ajamisenkin osalta. Ilmoitetut lataustehot ovat piikkitehoja ihanteellisessa tilanteessa akun tason ja lämpötilojen osalta.