Ennen mentiin aikataulut ja kohteet edellä. Vuoden 1970 tienoilla alkoi vasta kunnon keskustelu yleisen nopeusrajoituksen saamiseksi maahan. Sitä ennen oli kuljettajan harkinnan varassa käyttämänsä tilannenopeus maanteillä.
Ei ollut itsestään selvää ajoneuvojen kunto, varusteet ja turvallisuus. Silti mentiin aikataulut ja kohteet edellä. Matalalentoa oli autoilu tuolloin - sitä siivittivät jatkuvat riskit ja onnettomuusuhat.
"Mediassa käynnistyi ennen näkemätön kampanja nopeusrajoituksia vastaan. Eräät kirjoittajat esittivät, että jokaisen pitää saada päättää omasta ajonopeudestaan. Erikoista oli, että asialla olivat monet julkkistoimittajat. Seurauksena oli, että nopeusrajoitukset siirtyivät vielä muutamalla vuodella. 1973 Presidentti Kekkonen kysyi uudenvuoden puheessaan, ”onko liikenneoloissamme jotakin vialla, kun meillä ei ole vieläkään yleisiä nopeusrajoituksia”." www.suomenmaa.fi/mielipide/vapaa-nopeus-historian-pahin-virhe/
Mutta hei, nykyisin on nopeusrajoitukset... Silti vuonna 2025 nopeuteen perustuvia liikenneonnettomuuksia ja -vahinkoja tapahtuu 50 vuotta sitten asetettujen nopeusrajoitusten jälkeenkin.
Lienee monia syitä: nuoruus vauhdissa, kokemattomuus, näyttämisen halu ja ajo-opetuksen vähyys sekä asenne.
Vuonna 2025: Aina kiire jonnekin on?
![]() |
Vuonna 1973 puhutti osittain mysteeriksi jäänyt onnettomuus (PM purje ja moottori 11/1973) |
50 vuotta sitten: Vapautta ja kiirettä. Silloiset tiet ja kohteet - mentiin matalalehtoa.
Maan tapa?Nuorisoidolien imagoheijastukset?
"Kun on alla kunnon rautaa
Siin´ ei muiden itkut auta
On muita varten kaikki säännöt
Kyllä tiedän kurvit käännöt"
(Irwin Goodman: Yli vaan, Fazer 1966)
Yli vaan |
![]() |
Irwin ja Camaro (kuvalähde tuntematon, internet) |
Tapani Kansa oli automies - vauhti etunenässä. Vuodesta 1973 alkaen Kansalle alkoi kertyä ylinopeussakkoja, joista autoilunsa nousikin otsikoihin. Miksi juuri silloin?
"70-luvulla autot olivat hirveän huonoja. Joku syttyi palamaan, jarrut menivät, oli liukasta ja autoissa oli vain kesärenkaat. Ajettiin yötä vasten, kun ei ollut hotelleja tai motelleja.
ja vedin ykkösen sisään.
Aloin kaasua lisään
ja tempaisin portista oikeelle.
Pyörät ne vaikutti soikeelle,
kun vedin kahdella vanteella
ja heittelin ranteella
sisälle nyt jo nelosta.
Joku kirkaisi pelosta,
kun mä hirveesti kiihdytin
ja itteäni viihdytin."
Joskus sattuu se pahin mahdollinen.
Matka katkeaa. Lopullisesti. Kuten valtatiellä 13. Enää ei ollut "aina kiire jonnekin".
"Lauantai-ilta, 28. huhtikuuta 1973. Rantasaunasta Äänekosken Hietamalla nousee savu. Kiimasjärvestä Naarajärveeen laskeva Suojoki höyryää, sillä ilta on jäähtynyt. Räntääkin tihuuttaa. Rannalla ollaan jo miinuksen puolella. 300 metrin päässä alajuoksulla joen ylittää valtatie 13. Kylmä hohkaa vaneripintaiselle Suojoen sillalle, mutta Veikko Sandelin, 39, ei kanna siitä murhetta. Ravimies nauttii perheineen vapaaillasta kotitilallaan.
Kello on muutamaa minuuttia vaille yhdeksän, ja ilta alkaa hämärtää. Veikko lopettelee saunomista ja lähtee nousemaan kolmen vähän yli kymmenvuotiaan poikansa kanssa saunapolkua ylös. Joenuoma kantaa ääniä tieltä päin maaseudun hiljaisuudessa. Yhtäkkiä kuuluu jotain, johon Veikko kiinnittää huomiota.
"Ensin kuului pohinaa ja hetken päästä rysähti, Veikko muistelee nyt, 40 vuotta vanhempana. Pohina tuli kovaa vauhtia ajaneesta autosta. Ja se rysähdys. Sandelin ymmärtää heti, että Saarijärven suuntaan johtavan sillan tuntumassa on tapahtunut paha onnettomuus." www.is.fi/kotimaa/art-2000000607673.html
Sammy Babitzin ja kaksi muuta kuolivat tuossa onnettomuudessa. Se oli monen asian summa, mutta tuolloin mentiin kovaa - niin elämässä kuin liikenteessä. Kohtalon ivaa, mutta tuosta tragediasta (ja jasta) muistuttaa legendaardiseen maineeseen noussut Sammyn Syksyn Sävel -voittokappale.
"Daa daa daa-da daa-da
Kiitää alla autostrada
Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on
Daa daa daa-da daa-da
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin! "
(Sammy Babitzin: Daa-da daa-da)